Lääkkeitä lääkkeiden perään

Kävin tapaamassa psykiatria perjantaina, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä R, koska vaikuttaa että vaikken ehkä haluaisi niin hän tulee olemaan mukana hoidossani vielä jatkossakin ja on helpompi viitata henkilöön, jos on joku selvä nimimerkki.

R on ollut mukana hoidossani jo muutaman vuoden ajan ja tiesin siis jo etukäteen että hän määrää lääkkeitä aika herkästi. Hän on aika tunnettu siitä. Osasin siis jo varautua että uutta lääkettä olisi tulossa, mutta niitähän paukahtikin kolme(!). Eihän mun periaatteessa olisi ollut mikään pakko suostua näihin lääkkeisiin, mutta olen äidiltäni oppinut että kaikkea kannattaa kokeilla, joten suostuin totta kai.

Lääkkeitä ennestään oli jo;

Voxra 300 mg; 1 tab. 1 krt/päivässä
Ketipinor 100 mg; 1 tab. 1 krt/päivässä
Ketipinor 25 mg; 1-2 tab. 1-2 krt/päivässä (tarvittaessa)

Näistä lääkkeistä Ketipinorin pienempi annos jäi pois, mutta luultavasti alan omatoimisesti vähentää tuota 100 mg 25-50 mg, koska en koe tarvitsevani niin suurta määrää.

Uudet lääkkeet;

Brintellix 5 mg; 1 tab. 1 krt/päivässä
Rivatril 0,5 mg; 1-2 tab. 1-2 krt/päivässä (tarvittaessa)
Propral 40 mg; 0,5-1 tab. 1-2 krt/päivässä (tarvittaessa)

Kieltämättä vähän jännittää, ahdistaa ja hermostuttaa, mutta katsotaan nyt. Käyn hakemassa huomenna rahojen tullessa lääkkeet ja aloitan Brintellixin, vaikka ehkä se olisikin ollut parempi aloittaa viikon alusta. Annan Brintellixille mahdollisuuden ja syön muutaman kuukauden, mutta jos vastetta ei ala tulla niin jätän pois. Rahan kanssa on muutenkin aina säätämistä niin en halua tuhlata rahoja turhaan lääkkeisiin jos ne ei edes toimi.

Nyt on hiihtoloma ja yritän olla stressaamatta, mutta en voi sille mitään että stressaan siitä huolimatta. Kaikki stressaa. Mä olen vain yksi iso pallo stressiä ja siitä seuraavaa ahdistusta.

Ran.

GAD?

Mä olen alkanut epäillä voisiko mulla olla GAD (generalized anxiety disorder) eli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai jotain vastaavaa.

Olen lukenut oireista aika paljon ja löydän itseni useasta. Epäilystä vahvistaa vahvat fyysiset oireet joille ei löydy minkään näköistä järkeen käypää selitystä ja niitä on ollut tässä jo aika pitkään.

Pelkään ahdistusta tai sitä miten vahvaa se on ja tavallaan lukitsen sen pois, mutta samalla lukitsen pois myös niitä tärkeitä asioita joita oikeasti pitäisi kyetä suorittamaan ja jos vähänkään annan "löysiä" niin ahdistus suunnilleen lyö vasten kasvoja ja alan käydä kamalan laaja-alaisesti asioita läpi ja niitä kaikista paskimpia vaihtoehtoja ja pelkään että ne tulevat toteen niin paljon että itkettää.

Suurimpia huolen/ahdistuksen aiheita on koulu, raha, asuminen, paino ja se että Zetalle sattuu jotain pahaa tai että mä menetän sen.

Kaikista eniten perseestähän tässä on se että kun huolehdin/stressaan/ahdistun asioista niin paljon en kykene sitten tekemään mitään mikä estäisi näitä asioita tapahtumasta tai sen eteen ettei ne asiat mitä pelkään kävisi toteen eli esim; keskittymään kouluun kunnolla että saisin tehtyä kaikki hommat mitä pitää.

En osaa sanoa liittyykö tämä asiaan millään tavalla, mutta mulle tulee hyvin useasti aina sellainen olo että täällä mun kotona olisi joku mun kanssa ja vieläpä mun takana, vaikka tavallaan myös tiedostan ettei siellä ketään ole. On se silti aivan helvetin pelottavaa ja sydän hakkaa aina tuhatta ja sataa ja on pakko katsella ympärille ihan vaan varmuuden vuoksi. Toinen juttu on myös se että musta tuntuu siltä hyvin usein että joku tulee tänne mun kotiin, niin kuin ihan tuosta vaan. Ei mitään hajua miten se saisi oven auki tai mitään, mutta että jotenkin joku vain pääsisi tänne ja tulisi tekemään mulle jotain pahaa.

Ajattelin ottaa tämän epäilykseni puheeksi J.n kanssa kun seuraavan kerran ensi viikolla on aika ja varmaan kunhan jossain vaiheessa tässä keväällä on psykiatrin kanssa taas tapaaminen niin mainitsen asiasta sielläkin. Olisi nimittäin kiva saada jotain selitystä kaikille näille oireille, kun ei nämä musta mihinkään normaalin ahdistuksen etc lokeroon enää mene.