Slowly getting worse

Kun kävin psykiatrin luona 14.10 BDI.n tulos oli 30 pistettä.

Viime yön tulos on 35 pistettä.

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää että yllätyin tuloksesta. Olenhan mä huomannut oloni huononevan, mutta silti jotenkin.. En edes tiedä. Ensimmäinen ajatus oli vain oops. Korkeimmat pisteet mitä olen ikinä saanut BDI.stä on muistaakseni olleet 42/44 (en ole ihan varma), joten sinne on kyllä vielä matkaa, mutta on 5 pisteen nousi noin lyhyessä ajassa mielestäni aika paljon. Vielä ei kuitenkaan mitkään hälytyskellot ole alkaneet soida.

Yritän parhaani pärjätäkseni niin pitkään kuin mahdollista, vaikka olen luvannut itselleni että jos tuntuu etten oikeasti pärjää niin pyydän apua. Haluaisin kuitenkin uskoa, että pärjään, mutta toisaalta taas pelkään hieman itseäni varsinkin nyt kun asun yksin.

En vieläkään tahdo ymmärtää
Miksi mun sielu itkee
Kaiken edestäni sotkee
Tuskin selvää muutenkaan
Täällä mistään saan
Silmät painaa,sielu polttaa,tuhkaa karistaa
En tahtoisi luovuttaa

Uniklubi - Maailma Puhaltaa

Ran.

19,2 kg

En ymmärrä miten on mahdollista että paino ei ole noussut vaan päin vastoin laskenut sitten viime vaa'alla käynnin. Syön älyttömän epäterveellisesti, enkä liiku paskaakaan, mutta silti joku on eri tavalla ja paino tippuu. Se on tippunut hitaasti, mutta on kuitenkin.

21.11.2015

Paino: 128 kg
BMI: 45,91

27.2.2016

Paino: 122 kg
BMI: 43,48

26.11.2016
Paino: 108,8 kg
BMI: 38,78

Painoa pudonnut: 19,2 kg

Nyt vasta tätä postausta, kun aloin tehdä niin oikeasti ymmärrän mitä on tapahtunut. Melkein 20 kg on aika helvetin paljon, vaikka tällaisella ihrakasalla onkin edelleen paljon matkaa BMI.n mukaiseen normaalipainoon. Max. normaali paino mun pituiselleni olisi 70,1 kg eli on mulla edelleen 38,7 kg liikaa kehossani, mutta mä yritän olla takertumatta siihen enää niin paljoa. Mä olen rääkännyt itseäni ihan liikaa elämäni aikana omasta painostani ja oon päättänyt että yritän saada painoa pois vaan siihen asti kunnes olen itse tyytyväinen, vaikka se jäisikin yli normaalin BMI.n. Seuraava tavoite olisi alle 100 kg, mutten ole laittanut itselleni mitään aikarajaa, koska tiedän ettei se aiheuttaisi muuta kuin ahdistusta ja stressiä, joten katsotaan nyt. Jo ajatus siitä että voisin joku päivä vielä painaa sen alle 100 kg on todella helpottava. Ehkä peli ei olekaan vielä menetetty.

Tavoite: 99,9 kg
BMI: 35,61


Ran.

It's coming

Talvi on tulossa.
Pelkään. En myönnä sitä ääneen, mutta pelkään kamalasti.

Ensimmäiset lumet satoivat ja kerkesivät kadotakin jo. Jos ne voisivat pysyä poissa vielä hetken, jos aikaa voisi kääntää vähän taaemmas ja tuoda kesän takaisin. Ei talvessa vuodenaikana ole mitään vikaa, pelkään vain oman terveyteni puolesta. Viime talvella asiat olivat erittäin huonosti yhdessä vaiheessa ja pelkään historian toistavan itseään. Pelkään, että vaikka olenkin valmistautunut pyytämään apua tarvittaessa, enkä ole asioideni kanssa yksin. Pelkään, vaikka tiedän pelon ja asian ajattelun vain pahentavan asiaa.

Jos et usko itseesi et varmasti myöskään pärjää. Niin se vain menee.

Huomaan stressin ja ahdistuksen käyvän päähäni jo nyt vähän. Viiltely on lisääntynyt ja huomaan ajattelevani tikkejä usein. Yhtäkään haavaa ei ole koskaan tikattu. Kun viiltelin kotilomalla ollessani osastolla viimeisimmällä kerralla tikkejä tai liimaa ei voitu enää laittaa, kun menin takaisin osastolle ja kerroin asiasta. En tiedä kuitenkaan yhtään missä kohtaa olisi edes sellainen tilanne että pitäisi edes mennä tikille. Miksi edes ajattelen koko asiaa? En rehellisesti sanoen edes ole ihan varma.

En uskalla ottaa tarvittavaa, koska pelkään sen väsyttävää vaikutusta. Tietenkään sen vaikutus ei ole niin vahva kuin vaikka ilta-annostuksen, mutta siitä tulee sellainen tokkurainen olo, enkä pidä siitä. On vaikea olla niin, enkä jaksa keskittyä.

Leikkaamme auki sen,
osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet,
veri vaahdonnut punnitaan
Keuhkot huudosta väsyneet,
sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet,
iho huolessa hiertynyt

Happoradio - Ruumiinavauspöytäkirja

Ran.