Aivot ei suostu vaikenemaan

Joskus vaan pitää osata lopettaa ennen kuin rikot itsesi, vaikka se kuinka sattuisi ja tuntuisi pahalta. Muista ei voi huolehtia enemmän kuin itsestään, koska ainoa joka on mun vastuulla olen mä itse. Se että on terveellä tavalla itsekäs ja vetää rajan, kun tuntee itsensä rakoilevan ei ole paha asia.

Ei ole.

Nyt kun vielä osaisi sisäistää kaiken tän mitä järki sanoo. Mä välitän liikaa mulle tärkeistä ihmisistä ja ahdistun helposti näiden puolesta. Ei se ennen ollut niin, mutta nykyään on. En mä jaksaisi olla tällainen, mutta olen kuitenkin. Ahdistavaa.

Asiat pyörii päässä, enkä saa niiltä rauhaa. Kun nukahdan on se hetken helpotus, mutta sitten heti kun alan heräillä vähääkään niin kaikki sama palaa ja päässä pyörii kaikkea. Oireet muuttuu myös fyysisiksi muutenkin, enkä pidä siitä yhtään.

Ajatukseni on parvi kärpäsiä
Päässä ja pitkin huonetta,
Enkä löydä lätkää, jolla liiskata ne
Ja surinansa sammuttaa

Auttakaa,
En saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa,
En saa sammumaan silmien valoa

Happoradio - Nukahdistus

Ran.

F34.1

Omakannan sivuilla käydessäni sain huomata, että diagnoosini ei olekaan enää osastoaikainen f32.1 keskivaikea masennustila ilman somaattista oireyhtymää, vaan f34.1 eli pitkäaikainen masennus.

Ensin se kuulosti jotenkin omaan korvaan kamalan pahalta, mutta nyt kun sitä on hetken tässä sulatellut niin ei se olekaan mitenkään hirveä. Onhan se kuitenkin totta, että sairastuin masennukseen lähemmäs kolme vuotta sitten eli on tämä jo aika pitkäaikaista.

Pitkäaikaisen masennuksen kuvaus kun netistä luin ei kuitenkaan välttämättä sovi ihan täydellisesti mulle, mutta on se kuitenkin aivan paikkaansa pitävä, koska ei kyseessä ole absoluuttinen totuus sairaudesta vaan vain kuvaus. Olenhan mä joskus ajatellut, että ehkä tämä diagnoosi olisikin itselle parempi kuin f32.1, joten ei tässä pitäisi olla mitään valittamisen aihetta.


Ran.

ps. huomasin myös Omakantaa katsellessani, että J oli kyllä yrittänyt saada mulle aikaa eräälle toiselle psykiatrille (kaksikin kertaa), mutta tälle ei ollut löytynyt vapaita aikoja. 

Ei suuria muutoksia

Näin perjantai aamuna psykiatria. En tiennyt kenen luokse olin menossa, mutta toivoin että henkilö olisi mukava. Kuitenkin hetken päästä tuttu mies tuli tuomaan mulle BDI.n ja ahdistuneisuustestin täytettäväksi.

Eikö J luvannut ettei mun tarvitsisi tavata tätä psykiatria?

Olin kertonut J.lle etten oikein pitänyt tästä psykiatrista, kun olin ollut hänen potilaanaan 2015 ja J oli sanonut että voisi varata mulle ajan jolle kulle toiselle psykiatrille, mutta ilmeisesti unohti. En mä vihainen ole, kun käynti meni kuitenkin ihan hyvin loppujen lopuksi, vähän pettynyt vain.

Juttelimme vähän nykytilanteestani. Miten parempaan ollaan menty hitaasti, mutta varmasti, koska vuonna 2015 BDI.n pisteet olivat yleensä 33-36 ja nykyään 30. Eihän se suuri muutos ole, mutta kyllä se tuntuu olossa silti. Masennuslääkettä ei lähdetty vaihtamaan, koska en kokenut sille mitään tarvetta.

Ahdistuneisuustesti viittasi keskivaikeaan ahdistuneisuuteen, joten mietimme mitä tehdä asialle. Tulimme siihen tulokseen, että joka iltaisen 100 mg Ketipinorin lisäksi ottaisin käyttöön 25 mg tabletit, 1-2 päivässä, akuuttiin ahdistukseen, koska sen määrän ei pitäisi väsyttää toisin kuin 100 mg.

En osaa sanoa vielä onko lisäyksestä ollut hyötyä vai ei.

Ran.