Joskus on ok olla olematta ok ja taas kerran mä oon kaikkea muuta kuin ok.
On ollut muutenkin taas jotenkin masentuneenpi olo jonkun aikaa. Kaikki tuntuu paljon harmaammalta, eikä mikään jaksa kiinnostaa ja tunteet on latteampia.
En ees tiiä mitä sanoa tästä päivästä. Kävin iskän luona ja kuten aina, vaikka mulla oli mukavaa siellä, sillä oli vain negatiivinen vaikutus. Itkin siis taas yksin ollessani.
Ketipinor alkaa jo vaikuttaa, joten ajatukset takkuilee, eikä tästä kirjoittamisesta meinaa tulla mitään, joten tää jää vähän lyhyeksi.
Halu viiltää on suuri.
Ran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano ääneen mitä ajattelet