Pages

torstai 24. maaliskuuta 2016

Se puristaa mun keuhkot kasaan

Ahdistus kalvaa mua sisältä päin niin helvetin useasti nykyään. Lähes joka päivä. En ymmärrä mistä se johtuu. Ei mulla ennen ollut näin suuria ongelmia ahdistuksen kanssa. Se vain alkoi yleistymään hiljalleen enemmän ja enemmän tässä jossain vaiheessa.

Mietin sitä että nyt kun mun masennus ei oo enää niin pahana mitä silloin joskus niin mulla on enemmän voimia keskittyä asioihin, kuten kouluun ja siihen mitä syön ja painoon ja mun omaan kehoon niin sitten mua stressaa enemmän ja ahdistaa enemmän.

Lisäksi sellaista ahdistusta on niin usein mille ei oo mitään syytä. Nytkin tuntuu että mun kurkkua kuristaa, kun mua ahdistaa (mun ahdistus tuntuu lähes aina henkisen puolen lisäksi myös fyysisenä) niin paljon, enkä mä kykene nukkumaan vaikka pitäisi. Ja tänään (eilen) mulla oli muuten ihan hyvä päivä niin miten vitussa vajaassa parissa tunnissa tää oli muuttui näin rajusti?

Huomenna (tänään) olisi vielä kahdeksan aamu koulussa ja mua itkettää vaan ajatellakin sitä. Oon maailman paskin oppilas. Huomenna pitäisi muutenkin kyetä puhumaan opettajalle joistain myöhässä olevista tehtävistä ja sellaista, eikä musta oikeasti tunnut nyt yhtään siltä että kykenisin, vaikka tiedän että mun pitäisi kyetä.

Päätin just tänään (eilen) kun mulla oli sellainen fiilis että saan kaikki koulu asiat kuntoon ja sujumaan paremmin, mutta tää tuntuu nyt vaan naurettavalta paskalta. Ei musta ole yhtään mihinkään.

Ran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano ääneen mitä ajattelet