En varmaan oo sanonut, mutta viime kuussa sopimus E.n kanssa tuli päätökseen, eikä mulla siis enää ole tukihenkilöä. Multa on kysytty että miltä se tuntuu, mutta kun ei se oikein tunnu miltään. E on/oli mukava ja sen kanssa oli ihan mukavaa, mutta siinäpä se. En mä oikein missään vaiheessa kokenut mitään kamalan vahvaa yhteyttä siihen tai muuta vastaavaa, että osaisin olla surullinen siitä. Elämä on jatkunut ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Tulee jotenkin kamalan tunteeton fiilis, koska jotenkin musta tuntuu että tän pitäisi tuntua joltain, mutta kun ei tunnu niin ei voi mitään.
Ran.
Mä niin tiedän ton tunteen kun pitäs tuntee jotain, mutta ei vaan tunne. Joskus sitten tuntee liikaa vaikka ei pitäis...
VastaaPoistahttp://harmaamaailmani.blogspot.fi