Ei tästä tuu mitään.

Ei oo mennyt hyvin. Oon jumissa ahminta kierteessä, enkä tiedä miten päästä irti. Tein mielenterveystalon syömistapakyselyn (BES) ja sain 39 pistettä. Yli 27 pistettä on vakava ahmimistaipumus. Yritän parhaani katkaistakseni tän kierteen ja toivoisin että huominen tapaaminen E.n kanssa auttaisi asiaan. Mennään uimaan yhdessä.

Yleensähän me ei nähdä E.n kanssa enää kuin joka toinen viikko, mutta koska viime viikko oli loma viikko, eikä silloin nähty vaikka periaatteessa olisi pitänyt niin nähdään nyt sitten tällä viikolla. Käytetään se aika mitä meillä on käyttämättä ja sitten ensi viikolla nähdään aivan normaalisti ja sitten sen jälkeen taas kahden viikon päästä.

Harmittaa vähän, kun en päässyt siihen vertaistukiryhmään viime viikolla, kun ei ollut ketään joka olisi voinut viedä (okei, en edes uskaltanut kysynyt keneltäkään, joten oma vikani suurimmaksi osaksi). Ehkä se olisi voinut estää tätä ahmimiskierrettä alkamasta. En tiedä.

Tein myös pitkästä aikaa masennuskyselyn (BDI) ja sain 42 pistettä. Mulle se on aika korkea lukema, koska korkein on tainnut joskus olla 46. Ei siis oikeasti mene kovin hyvin muutenkaan. Olin yksi päivä tosi itkuinen ja sitten vielä menin lukemaan joitain vanhoja keskusteluja erään ystäväni kanssa ja mielenpäälle nousi taas asioita isästäni, eikä se todellakaan auttanut asiaa yhtään.

Tunnen itseni taas niin vahvasti epäonnistuneeksi ihmiseksi aivan kokonaisvaltaisesti. En oo missään sellaisessa asiassa hyvä millä olisi oikeasti jotain merkitystä. Olen läski ja ällöttävä. Pettymys vanhemmille ja sukulasille. Pettymys kaikille. Koulunkäynti tuntuu niin vaikealta että pelkään etten tulekaan valmistumaan neljässä vuodessa. Kyllä mä yritän parhaani, mutta pelkään silti.

Tää ahdistus on oikeasti taas vaihteeksi ihan hirveetä.

Ran