Pages

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

It's coming

Talvi on tulossa.
Pelkään. En myönnä sitä ääneen, mutta pelkään kamalasti.

Ensimmäiset lumet satoivat ja kerkesivät kadotakin jo. Jos ne voisivat pysyä poissa vielä hetken, jos aikaa voisi kääntää vähän taaemmas ja tuoda kesän takaisin. Ei talvessa vuodenaikana ole mitään vikaa, pelkään vain oman terveyteni puolesta. Viime talvella asiat olivat erittäin huonosti yhdessä vaiheessa ja pelkään historian toistavan itseään. Pelkään, että vaikka olenkin valmistautunut pyytämään apua tarvittaessa, enkä ole asioideni kanssa yksin. Pelkään, vaikka tiedän pelon ja asian ajattelun vain pahentavan asiaa.

Jos et usko itseesi et varmasti myöskään pärjää. Niin se vain menee.

Huomaan stressin ja ahdistuksen käyvän päähäni jo nyt vähän. Viiltely on lisääntynyt ja huomaan ajattelevani tikkejä usein. Yhtäkään haavaa ei ole koskaan tikattu. Kun viiltelin kotilomalla ollessani osastolla viimeisimmällä kerralla tikkejä tai liimaa ei voitu enää laittaa, kun menin takaisin osastolle ja kerroin asiasta. En tiedä kuitenkaan yhtään missä kohtaa olisi edes sellainen tilanne että pitäisi edes mennä tikille. Miksi edes ajattelen koko asiaa? En rehellisesti sanoen edes ole ihan varma.

En uskalla ottaa tarvittavaa, koska pelkään sen väsyttävää vaikutusta. Tietenkään sen vaikutus ei ole niin vahva kuin vaikka ilta-annostuksen, mutta siitä tulee sellainen tokkurainen olo, enkä pidä siitä. On vaikea olla niin, enkä jaksa keskittyä.




Leikkaamme auki sen,
osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet,
veri vaahdonnut punnitaan
Keuhkot huudosta väsyneet,
sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet,
iho huolessa hiertynyt

Happoradio - Ruumiinavauspöytäkirja



Ran.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano ääneen mitä ajattelet