11.1.2017 Keskiviikko
Koska asiat voisi olla huonomminkin ja niin monella onkin on mun siis pakko olla okei. Pakko pärjätä. Mä pärjään kyllä. Kaikki on ihan okei.
Tai niin mä ainakin haluaisin uskoa, mutta todellisuudessa mä en edes tiedä.
Joululoma loppui ja loman jälkeen kaikki on ollut rankkaa. Oon tosi uupunut ja masentunut, päivät menee sängyssä maatessa, koska en jaksa mitään muuta. Tänään jaksoin kyllä pestä pyykkiä ihme ja kumma, mutta aamupäivästä olikin vielä ihan siedettävä olo. Itkin kuitenkin koulussa, aloin vaan hajota ja rakoilla, mikä ei helpottanut oloa yhtään.
En mä tiedä pitäisikö mun huolestua mun ajatusten laadusta, kun yliannostukset ja viiltely on mielessä erittäin useasti. Muutamana iltana olen melkein vakavissasi jo harkinnut että jos ottaisi ihan muutaman pillerin extraa vaan niin saisi nukuttua kunnolla eikä tarvitsisi hetkeen stressata mistään. Ei kuitenkaan mitään itsemurhasuunnitelmia ole, sen vakuutan.
Stressi jyrää alleen heti jos vähänkään alan ajatella, joten sen takia varmaan yritän padota kaiken sisälleni ja lykätä asioita.
13.1.2017 Perjantai
Voin rehellisesti sanoa ettei mulla ole ollut näin huonoa viikkoa aikoihin. Zeta onneksi tulee mun luo viikonlopuksi niin olo varmaan helpottuu edes vähän hetkeksi tai jos ei helpotu niin ainakin on joku jota vasten itkeä.
Tänään oli käynti J.n luona varmaan neljän viikon tauon jälkeen. Ei tauosta ollut tarkoitus tulla ihan niin pitkä, mutta yksi käynti jäi välistä vuoden lopussa ja sitten sovittiin seuraava aika näin loman jälkeen. J on hyvä mies ja ottaa mut tosissaan. Kerroin sille miten huonosti mulla on tämä viikko mennyt ja se kysyi lähes heti että haluaisinko mä jotain lisäapua tai mitään. Sovittiin kuitenkin että katsotaan nyt vielä toistaiseksi ja seuraava aika on kahden viikon päästä, mutta lupasin soittaa tai mennä käymään jos jotain akuuttia tulee.
En oikein ymmärrä mistä se johtuu, mutta toisten ihmisten seurassa mä jotenkin yli jännityn tai että mun mieliala tekee niin. En vain pysty olemaan oma itseni, vaikka olo olisi kuinka huono tahansa muiden edessä on pakko yrittää näyttää edes jotenkin kunnossa olevalta ja heti kun jään yksi olo romahtaa täydellisesti.
En edes meinaa jaksaa huolehtia itsestäni. Eilen kävin suihkussa ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja siihen että sain itseni tekemään ruokaa meni 2,5 tuntia, vaikka nälkä oli kova jo kun tulin kotiin koulusta. En vain kyennyt nousemaan sängystä. Nytkin mulla on nälkä, mutta nouseminen tuntuu ylivoimaiselta. Pitäisi myöskin järjestellä vähän paikkoja ennen kuin Zeta tulee, mutta en tiedä kykenenkö siihen. Onneksi Zeta ei tuomitse.
Mä toivon todella että ensi viikolla olisi jo parempi olo.
Ran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano ääneen mitä ajattelet