Pages

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Taas

En enää edes jaksanut yllättyä, kun kävi ilmi ettei mua taaskaan kutsuttu pikkusiskon synttäreille, eihän mua kutsuttu tammikuussakaan. Ei se silti kuitenkaan mitenkään hyvältä tunnu ja vielä kun asiasta saa tietää sivutietä.... Taas.

Muistan kun näin kävi tammikuussa ja mulla oli todella huono viikko silloin menossa ja mä vaan huutoitkin yksin täällä asunnossani. Mulla oli niin paska olo ettei mitään rajaa. Nyt kun mua on väsyttänyt muutaman päivän aivan helvetisti on vaikea tuntea mitään sen ylitse, mutta mietin kuitenkin että mikä mussa on vikana että mua syrjitään näin? Häpeääkö mun isä mua oikeasti niin paljon ettei mua kehtaa edes kutsua pikkusiskon synttäreille?

Tällaisina hetkinä kaikki mun viat vaan korostuu ja jopa niistä asioista joista yleensä pyrin olemaan edes joten kuten ylpeä, kuten mun värikkäät hiukset, muuttuu vioiksi.

Mä olen liian outo ja läski, sen takia iskä varmaan haluaa pitää mut erillään muusta elämästään, unohtaa että mä edes olen olemassa. Joskus mä vaan mietin että olisiko parempi jos me ei oltaisi väleissä ollenkaan, kun kerran muhun yhteyden pitäminen on niin helvetin vaikeaa ja nyt puhun ihan yleisesti, enkä vaan tästä syrjinnästä, olenhan mä maininnut täällä aikaisemminkin siitä että miten vaikeaa iskällä tuntuu olevan yhteydenpidon kanssa.

Mä olen niin väsynyt tähän paskaan.
Väsynyt kaikkeen.
Väsynyt.
Väsynyt.

Ran. 

1 kommentti:

  1. Samaistun niin hyvin tohon väsymykseen...
    Mäkin oon niin saatanan väsyny ja nii loppu tähän kaikkeen paskaan mut pitäs vaa silti jaksaa..

    VastaaPoista

Sano ääneen mitä ajattelet