Tiedättekö sellaista tunnetta, että kun ootte olleet pitkään joidenkin ihmisten seurassa (ihan sama keiden), sitten alkaa vaan tulla raja vastaan ja tuntuu että koko kehoa puristaa. Mä en osaa kuvata sitä tunnetta mitenkään muuten järkevästi. Etenkin se tuntuu päässä, ei mikään yllätys, ja jos joku tulee siihen lähelle silloin ja koskee niin tulee sellainen tunne, että haluaisi vaan mennä kauemmas. Ei oo mitään väliä kuka se ihminen on, mutta siitä tekee vaan mieli päästä pois, oli se ihminen kuinka ja ihana ja rakas tahansa. Ei vaan pysty yksinkertaisesti enää sietämään sitä muiden läsnä oloa.
Mä oon nyt ollut kotona jo vähän aikaa ja se helpottaa, mutta silti tuntuu että mun päätä puristaa tai et se olisi jotenkin raskas. Kai oon jännittynyt, enkä osaa rentoutua. Se on aika usein nykyään sillei. En mä tunnista stressiä mistään muusta kuin siitä jännittämisestä, minkä se mulle tuo. Okei, onhan sitten kun tarpeeksi puskee asioita päälle ja pää tuntuu menevän ihan solmuun, eikä enää jaksaisi sitä yhtään, niin varsin selvää että stressaa, mut sillei.. Normaalissa mittakaavassa? Onko tässä mun selityksessä enää ees mitään järkeä?
En mä edes jaksa ajatella mitenkään loogisesti tai keskittyä siihen mitä teen, joten mun tekstin laatu on varmaan sen mukaista.
Another day in this carnival of souls
Another night settles in as quickly as it goes
The memories of shadows, ink on the page
And I can't seem to find my way home
Ran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano ääneen mitä ajattelet