Stressaa, stressaa, stressaa, ahdistaa, ahdistaa, stressaa, stressaa, ahdistaa, stressaa... Näin mun elämä suurin piirtein menee tällä hetkellä.. tai siis menisi jos mä en työntäisi väkisin kaikkea tuota ahdistusta ja stressiä syrjään. Mä en muista olenko mä tästä aikaisemmin maininnut tänne, mutta valitettavasti mulla on tapana työntää siinä samalla kun työnnän ahdistuksen ja stressin pois niin kaikki muutkin asiat elämästäni pois, kaikki velvollisuudet mitkä todellakin pitäisi suorittaa ja loppujen lopuksi tämä taktiikka vain aiheuttaa lisää ja lisää ahdistusta ja stressiä eli se on täydellinen noidankehä.
Koulu on tosiaan tältä vuodelta taas lopuillaan ja musta tuntuu että olen taas tilanteessa missä aika loppuu kesken, enkä mä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Olen todella pettynyt itseeni tämän vuoden osalta, kuten olen ollut kahden näitä edeltävänkin kouluvuoden osalta ja ahdistaa vaan kirjoittaakin näistä asioista. Pitää nyt kuitenkin vaan yrittää pitää hyvä tsemppi päällä koulun loppuun asti.
Ensi viikolla oleva psykiatrin aika stressaa ja ahdistaa ihan kiitettävästi koulun lisäksi myös. Alkuperäinen tarkoitus käynnille on mennä hakemaan lausuntoa sitä varten että mulle voidaan hakea sitten kuntoutustukea ensi kouluvuodelle, mutta ajattelin ottaa myös ongelmat syömisen kanssa puheeksi ja se on nyt se asia joka stressaa suuresti. En mä tiedä tulenko saamaan minkäänlaista apua asiaan, mutta sitten kukaan ei voi ainakaan sanoa etten olisi yrittänyt.
Tuntuu että päässä on vaan yksi iso sekamelska taas, enkä saa oikein otetta mistään kunnolla. Yritän kuitenkin nyt vaan muistaa pääasiat ja keskittyä niihin... Voi kun se olisikin vaan niin yksinkertaista..
Ran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano ääneen mitä ajattelet