Idiotismia parhaimmillaan.

Koko tämä kolmas jakso koulussa on mennyt suurimmaksi osaksi aivan päin seinää, ainakin kaikkien sellaisten aineiden kannalta joilla oikeasti olisi väliä. Englannin neljännen kurssin suoritan ensi jaksossa itsenäisenä, koska haluan siitä vähän pareman numeron kuin vitosen. Uskontoon ja psykologiian yritän nyt näin viime tipassa lukea. Panostan varmaan enemmän kuitenkin psykologiaan.

Suurimmaksi osaksi koko tämä perseelleen meneminen johtuu mun aivan päin helvettiä olevasta unirytmistä. Mua hävettää niin paljon, etten ole edes uskaltanut puhua koko aiheesta. Mulla on pitkään jo ollut ongelmia nukkumisen kanssa, en saa kunnolla unta (siksi ketipinor), mutta viime aikoina olen jättänyt iltalääkkeen ottamatta ja jopa sitten kun mua oikeasti on alkanut väsyttää joskus kahdentoista tai yhden jälkeen niin pitänyt itseäni tahallaan hereillä pitkään, eikä tälle ole mitään helvetin järkevää syytä. Vähemmästäkin alkaa tuntemaan itsensä aivan idiootiksi. Pohdin tuossa että yrinkö mä ehkä jotenkin alitajuntaisesti rakaista itseäni jotenkin, kun tiedän että valvominen ei ole hyvä juttu ja se vetää koko seuraavan koulupäivän päin persettä? Oli miten oli mä tiedostan kyllä ongelmani ja olen nyt oikeasti ruennut korjaamaan asiaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? Olen siis alkanut taas ottamaan iltalääkkeen kuten kuuluukin ja toivon että sen avulla saisin unirytmini kääntymään oikein päin. Mä en oikeasti halua että mun lukion käynti kusee aivan täydellisesti.

Jos joku tarvitsee lisänäyttöä mun idiotismista niin mietitäänpäs hetki.. Koska mä muutenkin tunnen itseni maailman läskeimmäksi ja ällöttävimmäksi ihmiseksi ikinä, niin mä tietoisesti usein kieltäydyn pukemasta tarpeeksi vaatetta päälleni, vaikka olisikin vajaa -30 astetta pakkasta, koska mä tunnen oloni vielä läskimmäksi, kun mulla on paksu talvivaatetus päällä ja mieluummin palellun kuin että haluaisin mennä niin ihmisten ilmoille. Kovinkaan moni ihminen ei varmaan ymmärrä tätä ja pitää mua aivan helvetin typeränä (mitä tavallaan olenkin), mutta tähän vaan on tultu. Tänään tein tosin kyllä poikkeuksen ja pitkän pohdinnan jälkeen laitoin yhden paksun hupparin päälle, vaikka tunsin oloni aivan kamalaksi se päällä, kuitenkaan varmaan ensimmäisen kerran tänä talvena mulla ei ollut kylmä.

En mä haluaisi edes julkaista tätä tekstiä, mutta tavallaan tarvitsen vaan saada kaiken tämän ulos. Hävettää.

Ran